Ystävä tai sukulainen, ethän jätä minua yksin

Kolme viikkoa ilman sinua. Kaksi päivää aikaa hautajaisiisi. Olen palasina. Päivät kuluvat aaltoillen. Pari päivää tuntui vähän helpommalta, mutta mitä lähemmäksi tullaan perjantaita, sitä pahemmaksi olo muuttuu. Näen sinut jälleen. Mutta vain pienen hetken ja sen jälkeen joudun päästämään sinusta taas ja lopullisesti. Olet silti sydämessäni ja muistoissani, aina. Tällä hetkellä se ei tunnu silti riittävältä, tai tuskin koskaan. En ikinä saanut pitää sinua riittävän pitkän aikaa. Sinut vietiin meiltä. 

Lääkäri, pappi, terveydenhoitaja, kaikki, ovat varmistelleet meiltä, että onhan meillä tarpeeksi tukijoita lähipiirissä. Ja meillä on. Tilanne on monelle vaikea. Kukaan ei tiedä, mitä pitäisi sanoa, sanoisiko mitään, koska aina tuntuu, että sanoo jotakin väärin. Jokainen tietää, että mikään sana tai teko ei lohduta, mutta älä silti luovuta. Jokainen viesti, kortti, sana, ja teko, on parempi, kuin katoaminen tai hiljaisuus. 

Meitä on varoitettu, että vielä tulee se päivä, kun joku tuttu kääntää päänsä kaupassa meidät huomattuaan, koska ei vain osaa sanoa mitään. Ymmärrän kyllä senkin. Sillä tällä hetkellä se olen minä itse, joka tekee niin. En tee niin sukulaisille tai ystäville, mutta ns moitutuille, joiden kanssa normaalisti jäisin juttelemaan tai esimerkiksi asiakkailleni. Pelkään, että asia ei ole kantautunut jonkun korviin, että joku onnittelee meitä. Joudun selittelemään. Alan itkemään. Ja sitten ollaan vaivaantuneita kaikki. Töistä laitettiin jo viestiä, mitä tahdon asiakkailleni kerrottavan. Mitä useampi tietää, sitä helpompi minun on joskus palata töihin, eikä heille tietenkään voi valehdellakaan. Mutta pelkään silti töihin paluuta.

Meidän lähipiiri on ollut hyvin avoin meidän kanssamme. Vaikka he varmasti pelkäävät kysyä, mutta kysyvät silti. Ja se on paljon parempi kuin hiljaisuus. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen vaikeampi on asia ottaa esille. Mun päivä alkaa sillä, että vastaan äitini viestiin, kuinka yö meni ja illalla, jos emme ole päivällä nähneet, kuinka päivä on mennyt. Sisko muistuttaa, että hänelle voi aina puhua, vaikkei hän osaisikaan lohduttaa. Kummitätini lähettää joka päivä voimia uuteen päivään. Serkkuni lähettää tsemppilauseita. Mummini soittelee kuulumisia. Moni ystävä kysyy haluaisinko seuraa tai voisiko hyväksemme tehdä jotakin. Me olemme onnekkaita. Joten ystävä tai sukulainen, älä jätä surevaa yksin. Hän tarvitsee sinua. Vastaa mielummin vaikeisiin kysymyksiin, kun odottaa hiljaisuuden rikkoutumista.

BABYSHOWERIT

Voi että kun mua on helppo huijata! Eilenhän mä kirjotin meneväni Aloe vera-kutsuille ja olin menossa sinne niin kauan, kunnes vasta mun äidin eteisessä tajusin, että eihän nää taida semmoset kutsut olla ollenkaan.. En aavistanut sitten yhtään mitään, mistään. Yllätyksen tultua esille, tajusin toki semmosia asioita, joista joku olisi voinut ymmärtää, että tässä on jotakin mätää, mutta mua on vaan niiiin helppo uunottaa.
D tietysti oli taas hommassa mukana, vaikka mä ihmettelin sitä jo Eevin babyshowereiden jälkeen, että kuinka se osaa pitää tämmösiä juttuja salassa! Joitakin viikkoja sitten sanoin D:lle, että ei mulle varmaan kukaan pidä juhlia, mutta ajattelin ihan tosissani, ettei pidetä, kun monesti ilmeisesti vain ensimmäisestä lapsesta juhlitaan näitä kemuja. Mutta mun serkku, jota ollaan pyydetty kummiksi, halusi ihan välttämättä pitää tulevan kummipoikansa kunniaksi juhlat, eikä se tietenkään haitannut yhtään!

Ensin skoolailtiin alkumaljat ja serkku piti ihanan pikkupuheen. Sitten päästiinkin ruokapöytään. Kauheesti oli nähty vaivaa niiden herkkujen eteen ja muutenkin kattaus ja koristelut olivat kerta kaikkiaan ihan huippuja! (Nyt mulle tuleekin valinnan vaikeus, että mitkä kaikki kuvat lisään tähän postaukseen kun kaikki näytti niin ihanalta ja söpöltä!!) 
Ohjelmassa oli nimen-, koon-, ja syntymäpäivän arvailua, mun vatsanympäryksen koon veikkailua ja sitten pääsin availemaan kaikkia ihania lahjoja.
Tähän kirjoitukseen ei voi laittaa liikaa ihana-sanaa!
Seuraavaksi mä sain käsihoidon ja kasvohoidon. Kasvohoito tehtiin Aloe veran-tuotteilla, eli vähän kuitenkin kutsuihin liittyvää, johon luulin olevani menossa. Loppujuhlat oli mukavaa jutustelua ja rentoa oleilua vieraiden kanssa. 

Juhlat olivat menestys ja täydellinen yllätys! Tulevaa äitiä olivat juhlistamassa mun oma äiti, pikkusisko, mummi, serkku, kummitäti, anoppi, ystävistä pääsivät mun enon puoliso, ala-asteystävä, parturikaveri Vaasasta ja myöskin mun uudelta luokalta oli huomattu pyytää yksi hyvä ystävä ja mukana oli tietty ihana tyttäreni, joka pääsi samalla näkemään sukulaisia. Pari ystävää ei päässyt tulemaan menojen takia, mutta oli mukavaa, että niin moni pääsi.
Haluan vielä kiittää kaikkia ihania, jotka olivat järjestelyissä mukana ja jotka tekivät näistäkin kemuista ikimuistoiset<3 Nyt vähän lisää kuvia kertomaan tästä ihanasta päivästä. 

Ihanaa, ihania, ihanat, niin ihanaaa..