Eilen juhlittiin meidän prinsessan (lue: ninjamerenneitotähkäpääprinsessan, joksi hän siis itseään kutsuu) syntymäpäiviä viidettä kertaa. Viime vuonna teemana oli yksisarvinen ja tänä vuonna valikoitui siis merenneidot. Tämä oli kuitenkin vasta kakkosvaihtoehto. Ensimmäisenä olisi ollut Tähkäpää. Pienen etsinnän jälkeen tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että Tähkäpää on ihan so last season. Siis yhtään mistään ei löytynyt enää mitään tähkäpääkamaa. Yhtä laulavaa barbieta lukuunottamatta. Ei siis mitään figuureja, koristeita tai kertakaikkiaan mitään.
Hienovaraisesti yritin siis viisivuotiaalle ehdottaa, että oliskos joku muu teema, kun äiti, eikä mummu kumpikaan ole ihan niin näppäriä, että osaisivat taiteilla sokerimassasta kokonaista Tähkäpäätä ihan alusta loppuun..
Hyvänä kakkosena tuli siis merenneidot. Pientä innostusta antoi ehkä myös reilu kuukausi sitten vietetyt pikkusiskoni 24-vuotissynttärit, jossa hänellä komeili hieno Ariel-kakku. Siskoni saa siis jatkuvasti muutenkin kilpailla kummityttönsä kanssa, että kumpi heistä on merenneitoprinsessa..
Olin pyytänyt tämän viikonlopun taas vapaaksi, jotta saisin rauhassa siivota ja leipoa. Kuinka ollakaan minulla alkoikin perjantaina kesä- ja talviloma, joiden perään saan heti aloittaa äitiyslomani. Loma tähän väliin tekeekin oikein hyvää, sillä vaikka kuinka rauhallisesti yritin perjantaina siivota, sain loppuillan tehdä kuolemaa kipeän selän takia ja sohvalta ylösnousemiseen sai varata noin kymmenen minuuttia. Myös lauantaina lähdin liikenteeseen ennen kahtatoista ja vasta puoli neljän jälkeen päästiin äitini kanssa aloittamaan leipominen, sillä kahden naisen leivontaanvalmistautumiskauppareissu ei käykään ihan puolessa tunnissa. Oli siis onni, ettei mun tarvinnut nyt maanantaiaamuna repiä itseni mihinkään aamuvuoroon, tai edes iltavuoroon.
Viime vuonna tilasin yksisarviskakun ja nuorimmaisen kolmevuotiskakun toukokuussa leipoi työkaverini. Tänä vuonna päätimme äitini kanssa tehdä sen itse! Ja siitä tuli upea! Täyden kunnian kakusta annan kyllä suoraan äidilleni, sillä suurin työ oli hänellä. Mutta vaikka kuinka mukavaa on kakun suunnittelu, on sen tekeminen aina ihan toinen juttu. Ehkäpä siis ensi synttäreille taas jonkun muun tekemä. Vaikkakin poikani seuraava kakkutoive, oli mutaläjä, jossa on traktori, ei nopeasti ajateltuna kuulosta kovin haastavalta, joten kattellaan.. Onhan tässä välissä tulossa vielä yhdet ristiäisetkin.
Muissa tarjoiluissa sain apua myös hyvältä ystävältäni, luojan kiitos, ilman häntä en olisi ollut sunnuntaina senkään vertaa hengissä, mitä nyt olin. Synttäreistä on aina kauhea stressi ja vaiva, vaikka todellisuudessa koti täyttyy vain lähimmäisistä sukulaisista ja ystävistä, jotka eivät edes arvostele tarjoilujen ulkonäköä tai onko meillä nyt teemaväreihin sopivat pillit. Maku yleensä ratkaisee. Eikä välttämättä sekään, hienosti ovat ainakin kaikki valehdelleet tähän mennessä, jos jossakin on ollut vikaa, siitä pisteet!
Tärkeintä on yhdessäolo ja että johonkin väliin saa jonkun asian sanottua, sekään ei tässä suvussa ole aina itsestäänselvyys. Eilenkin keskusteltiin välillä viittaamalla, kun jokaisella olisi ollut asiaa samaan aikaan.
Joskus vähän harmittelin, kun synttärit ovat näin lähellä joulua, mutta eipä siitä ole kyllä mitään haittaa ollut. Ihanaa saada kerättyä koko porukka yhteen, vaikka jouluna nähdäänkin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡